Huupon Tilan Päärakennus

Eero ja Katariina Pylsy ovat kunnostaneet yli 100-vuotta vanhan rakennusteknisesti harvinaislaatuisen amerikkalaismallisen 12 huonetta käsittävän Pylsyn tilaan kuuluvan Huupon tilan päärakennuksen Maisemakahvilaksi. Talo sijaitsee Kierikkalassa Nobel-kirjailija F.E. Sillanpään syntymäkylässä, historiallisen Hämeen kauneimmassa maisemassa (Hämeen Heimoliitto 1997). Maisemakahvilan pihapiirissä on Huupon talon upea vanha lohkokivestä tehty holvikellari vuodelta 1879.

Kohde on avoinna molempina tapahtumapäivinä klo 10-16. Tervetuloa!

huupon-ilmakuva

Kohteessa on kahvittelumahdollisuus ja taidenäyttely. Lisäksi Maisemakahvilan välittömässä läheisyydessä Kierikkalan kylässä on monipoimuinen kallioinen Sikomäki, joka on Sillanpään teoksen Hurskaan kurjuuden eräs keskeisimpiä alueita. Sikomäen laella on Eeo ja Katariina Pylsyn yksityinen kirkko, ikivanha Helaakivi, Kulttikivi 1100-1200-luvulta, Ritarikivet ja muinainen lähde sekä Suomen vanhin tutkittu kiviaita 1200-1300-luvulta.

Huupon sisäkuva II

Historiaa: Pylsyn tila on eräs Suomen vanhimpia sukutiloja ja se mainitaan Hämeenkyrön historiassa jo vuonna 1439, koska tilan isäntä Niclis (Niilo) Pylsy valittiin Davidin kapinan takuumieheksi. Hän toimi silloin kihlakunnan lautamiehenä ja hän oli ruotsinkielentaitoinen ja johtavan talollissuvun edustaja.

Huupon tilan eli Maisemakahvilan pihassa on Niilo Pylsyn talonpoikaismuistomerkki, joka pystytetty vuonna 1989 Pylsyn tilojen 550-vuotisjuhlissa.

Niilo Pylsyn muistomerkki

Katariina ja Eero Pylsy omistavat Huupon tilan eli Maisemakahvilan, joka sijaitsee historiallisen Hämeen kauneimmassa maisemassa Hämeenkyrön Kierikkalan kylässä, Nobel-kirjailija F. E. Sillanpään tuotannon ydinalueella Hämeenkyrön kansallismaiseman sydämessä.

Amerikansuomalainen liikemies Samuel Saari rakennutti vuonna 1905 Huupon tilan päärakennuksen Kalifornialaisin piirustuksin.  Talossa on kaksitoista huonetta.

Kierikkalan kylä oli vuosisatoja sitten rakennettu umpikyläksi korkealle mäelle Kirkkojärven (Kallioistenselän) rantapellon yläpuolelle, Sikomäen kainaloon.  Ennen vanhaan kerrottiin, että talot olivat niin lähellä toisiaan, että emännät saattoivat antaa naapurilleen lämpimäisleivän ikkunasta.  Umpikylä on muodostunut kuudesta kylän ydintalosta.  Taloyhdyskunnan sulkivat muusta maailmasta korkeat portit, jotka pidettiin visusti kiinni.  Näin lapsilla oli rauhallinen leikki- ja temmellysalue pihapiirissä.  Kylän talojen edustajilla oli omat lempinimensä, jotka on kirjattu vanhaan kyläloruun.

Nobel-kirjailija F. E. Sillanpää siteerasi usein Kierikkalan kylän kantatiloista säilynyttä lorua:

” Heikkilä hengetön, Ollila onneton, Pylsy pyhä jumala. Nikkilässä portit paukkuu, Huuppo hulluja haukkuu. Jutilall´ on suuret juuret ja väärät sääret.”

 Vuonna 1850 tuli tuhosi koko Kierikkalan kyläyhteisön kantatilojen päärakennukset.  Isännät päättivät siirtää talouskeskuksensa eri puolille kylää.  Osa taloista, kuten Huuppo, Jutila ja Nikkilä jäivät vanhan kylän mäelle Alaskylään.  Pylsyn, Ollilan ja Heikkilän tilojen talouskeskukset siirrettiin Kierikkalan Yliskylään noin puolenkilometrin päähän vanhasta kylänpaikasta.

Huupolle rakennettiin kaksi hirsirakennusta kylän palon jälkeen.  Toisessa rakennuksessa asuttiin ja toisessa leivottiin.  Huupon talo rakennettiin entisen Pylsyn talon paikkeille.  Huupon tila vaihtoi usein omistajaa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuoliskon aikana, joten sitä sanottiin kauppataloksi.

Rakennusmestari Samuel Saari oli tullut laivalla Siurosta kohti Hämeenkyröä kesällä 1904.  Laivassa hän oli kysynyt, että kenenkähän talo on tuolla korkealla mäellä ja noin komealla paikalla.  Saari alkoi kiinnostua toden teolla Kierikkalan kylän Huupon talosta, kun hän kuuli sen olevan myynnissä.  Ei kulunut kovinkaan kauaa, kun tuo uusi omistaja jo sahautti Huupon kahden pitkän hirsirakennuksen hirret ponttilaudoiksi.

Saarella oli taskussaan kalifornialaisen talon piirustukset ja niin Kierikkalan Kallioistenselän rantamille alettiin rakentaa komeaa 12-huonetta käsittävää kolmikerroksista linnaa.  Taloon tuli ilmalämmitys ja komeita kaakelimuureja.  Rakennustekniikka ja kaikki pienet ja isommatkin yksityiskohdat olivat aivan uutta ja erikoista, mitä ei oltu Suomessa nähty eikä kuultu.  Talon seinien välissä ei ollut lämpöeristystä, vaan siellä kiersi ilma, jota lämmitettiin tarvittaessa alakerran leivintuvasta.  Navettakin rakennettiin ihan taloon kiinni ja keittiön ovesta mentiin rehu- ja karjasuojaan.

Samuel Saari entinen Saarijärvi oli syntynyt vuonna 1874 Jalasjärven Koskuen kylässä.  Nuorena miehenä hän siirtyi USA:n ja asettui asumaan Fitchburgiin.  Täällä hän koulutti itseänsä ja saavutti tarmokkuudellaan tunnetun aseman etevänä rakennusmestarina ja urakoitsijana.  Erityisen tunnustettu oli hänen panoksensa paikkakunnan suomalaiskansallisten ja seurakunnallisten harrastusten virittäjänä ja ylläpitäjänä.  Moni Suomesta USA:n vierailemaan saapunut taiteilija tai tiedemies sai hänen kodissaan lämmittävää vieraanvaraisuutta.

Samuel Saari asui ja viljeli Huupon tilaa vuodet 1905-1911, kunnes taas Amerikan manner alkoi kiinnostaa.  On kerrottu, että  Saari kävi seitsemän kertaa Amerikassa tienaamassa rahaa.  Hämeenkyröläinen hän oli taas vuosina 1924-1931.  Silloin hän kotiutui Kierikkalan naapurikylään Vanajaan, jonne hän rakensi valutekniikalla kivitalon.  Saari harjoitti Vanajassa asuessaan sahaus- ja tehdastoimintaa. Huonot ajat koittivat ja tehdas meni konkurssiin.  Monet Vanajan kylän talot olivat olleet Saaren takaajana ja joutuivat maksamaan kovat laskut, mutta selvisivät tuskien kautta.  Saari kuoli hedelmäfarmillaan Lakelandissa Floridassa.

Samuel Saaren muistokirjoituksessa 18.9.1951 mainitaan, että Saaren palava kiintymys vanhaan isänmaahan ei asettanut uhrautuvaisuudelle rajoja, silloin kun Suomi oli hädässä.  Julkisuudessa ei liene tullut huomatuksi Samuel Saaren merkittävä osuus ja uhrautuva työ presidentti Hooverin henkilökohtaisena luottamusmiehenä Suomen elintarvikeapua järjestettäessä vuosina 1919-1920.

Kierikkalan kylän rauhaa on aina vartioinnut salaperäinen Sikomäki. Sillanpääkin on esitellyt sen sanoin: ”Tuo monipuolinen kallioinen mäki ”. Sikomäen laki kohoaa noin 107 metriä merenpinnan yläpuolelle ja se on halkasijaltaan noin 300 metriä. Esimerkiksi Sillanpään teoksessa ”Hurskas kurjuus” oli  Sikomäki kirjan päähenkilön Toivolan Juhan lapsuuden tärkeimpiä leikkipaikkoja.

Alue on ollut Kierikkalan kylän yhteismaata ja sitä on käytetty yhteisenä kokoontumis- ja kulttipaikkana jo pakanuuden ajoista alkaen. Siellä on edelleen vanha kultti- ja helaakivi. Sikomäkeen liittyy vanha tarina, kuinka piru seisoi Kierikkalan Sikomäessä katsellen harmistuneena, kun Kyrön kirkkoa rakennettiin niin kauan, että sen sorkkien jäjet painuivat kallioon ( SKS:n kansanrunousarkisto Hämeenkyrö 5962 1937 ).

Katariina ja Eero Pylsy nimesivät omistamansa Sikomäen vuonna 1988 F.E. Sillanpään Maisemapuistoksi.

Museovirasto on tutkinut, että Sikomäessä on Suomen vanhin tutkittu kiviaita 1200 – 1300-luvulta. Siellä sijaitsee myös Pylsyn sukutilan yksityinen metsäkirkko. Emerituspiispa Paavo Kortekangas vihki kirkon Jeesuksen syntymän 2000 muistokirkoksi 27.08.2000.

Kierikkalan kylän alueelta on löytynyt rautakautisia röykkiöitä, jotka sijaitsevat Kallioistenselän länsirannalla, Aromaantien molemmin puolin, Huupon talosta etelään olevan laidunmaan keskellä matalalla kalliolla.  Kaksi, Huupon talosta 50-60 m etelälounaaseen sijaitsevaa röykkiöitä ovat sammaleen peitossa. Muodoltaan ne ovat kuperia. Toisesta on löydetty koekuopasta tuhkamaata, hiiltä ym. historiallisen ajan aineistoa. Sen halkaisija on noin 4 metriä.  Edellisestä noin kaksi metriä pohjoiseen on sammaleen peittämä kivikasa, alueen koekuopasta on löytynyt rautakuonaa ja palanutta savea. Röykkiön koko on 3 x 4 m.  Kolmas röykkiö, joka sijaitsee Huupon talosta länteen ja se on kooltaan 7×5 m ja se on muodoltaan soikea ja pinnaltaan kupera. Löydös muistuttaa kiuasta. Kiuas sijaitsee isojakokartan 1763 mukaan Pylsyn ja Huupon talotontilla. Huupon tilan mailta on löydetty myös keihäänkärki, mutta sen tarkka löytöpaikka ei ole selvillä.

Kallioisten selän ja Enonselän välissä on kapeikko kohta, jonka nimi Kallioistenahdas. Tämän kapean kohdan rantatöyräällä sijaitsevat Pylsyn penkki, jota kutsutaan myös Suomen ensimmäiseksi ”emäntäkouluksi” sekä Huupon verokivi. Molemmista muistomerkeistä on tositarinaan perustuvat kertomukset kulkeneet  Pylsyn suvussa jo satoja vuosia.

Mainokset